Tänään on ollu ihan semmonen olo, että alan kotiutua. Istutaan Sannan kanssa Unisilla koneilla ja kuunnellaan akustista Husky Rescueta. Ulkona on aika mielettömän hieno sumu ja jo aika hämärää. Huomatkaa jo. Minusta tuntuu että täällä ihmisiä yhistää pelkästään se, että ne on täällä. Siis yhistäähän suomalaisiaki se, että ne on kaikki Suomesta, mutta tämä on erinlailla. Täällä suunnilleen eka ksymys on aina, että mitä sie teet täällä Huippuvuorilla.
Viikko meni kuumeista Iiskoa hoidellessa ja perjantaina mentiin Unisin opiskelijoitten perjantaikokoontumiseen ja pitsalle, oltiin kylällä yötä oli mukavaa ja eilen vähän askartelin kirjeitä ja sitte koko ilta löhöttiin ja katottiin Gilmoren tyttöjä ja siihen nukahettiin. Yleensä jos puhun "me mentiin" tai "me tehtiin" se on Sanna tämä kämppikseni ja linkkini sosaaliseen ulkomaailmaan, koska on asunu täällä jo pari vuotta. Mullaki taitaa olla kuumetta ihan siltä tuntuu. hei.