Aurinko on virallisesti siis toivotettu tervetulleeksi Longyearbyeniin aurinkofestareiden myötä. 8. päivä on se päivä, ku aurinko eka kertaa näkyy kylällä ja sillon kokoonnuttiin vanhan sairaalan portaille, lapset pukeutuneina auringoiksi. Ei se aurinko kuitenkaan välittäny ees hienoista kannustushuudoista ja pysytteli valkosen taivaan takana piilossa. Juhlaviikon kohokohta oli tänään, Ta sjansen-kelkkakilpailu. Siellä oli käytännössä koko kylä. Ideana rakentaa mahollisimman luova tai nopea mäkikelkka ja tässä ylhäällä kuva voittajasta. Meijän porukalla oli enkelireki. Ite en loppujenlopuksi osallistunu ite kilpailuun, mutta pehmonen ilmapatja tarjos mukavan kyydin kelkan perässä kilpailupaikalle. Ja tänään. Tänään paisto aurinko. Ja eilen. Niin piristävää kaiken sen loputtoman valkosuuden jälkeen.

Voisin laittaa vielä yhen kuvan, mutta säästän teidät siltä. Se olis minun sormesta. Kävi pieni tapaturma. Mutta olis voinu käyä paljon pahemminki, oli nimittäin kyse kirveestä. Vasempi etusormi on tikeillä ja paketissa, ku hakkasin vähän syttöpuita. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin.