Oi nyt ihana koti. Viikon kohokohtia voisi kerrata. Sunnuntaina käytiin Ainon kanssa hiihtämässä, se oli ihanaa. Oli ihan mieletön kuutamokeli eikä juuri tuultakaan. Hiiheltiin lepposasti ja juotiin glögiä termarista laakson pohjalla. Maanantai-tiistai-keskiviikko meni töissä ja jotain kaverihengailuja oli. Torstaina oli kerranki helppo nousta aamulla. Muutaman tunnin päästä tulis pojat. Veljeni Pieti sekä ystäväni Juho. Niitten kanssa ihan parhaat loppuhuippuvuoripäivät vietin. Ajettiin valjakolla parina päivänä, mulla oli parhaat kärkikoirat, Pieti rakastu Musta-Pekkaan ja Stor innostu Juholle vähä liikaa. Oli aika valosaa, kuulle kiitos pojat näkivät missä olivat. Tehtiin maailman pohjosimpia juttuja ja kiivettiin kaivos kakkoselle. Sitten oli paljon mukavaa, parasta, pohjoista hengailua. Tänään lennettiin Tromsaan ja sieltä ajettiin kotiin. Olin niin onnellinen, että puut oli lumisia ja kaikki on niin kaunista!

Ja kyllä, sain sittenki kuvan jääkarhusta. Huomasin sen vain kaks kuukautta kuvan ottamisen jälkeen. Näytin Juholle kuvia ja aloin ihmetellä, että mikä tuolla vastarannalla on. Zoomasin "vähän" niin karhu se oli! Jännä juttu.

Hyvää joulua kaikille! Tarina jatkuu kuukauden päästä.

Joulu on tullut kaivoskaupunkiin. Enään kaksi päivää töitä ennen joululomaa! Mulla on ihan tyhjä pää en muista yhtään mitä on tapahtunut tai mitään. Huomenna kuitenki herään ja siivoan, sitten ajetaan valjakoilla ja sitten teen retken jääluolaan ja sitten menen nukkumaan ja, kun herään niin kohta Juho ja Pieti onkin täällä! Kirjoitan sitten vähän enemmän.

En olis ajatellu,että käyn psismmän ja ekan kunnon keskustelun norjaksi saksalaisen kanssa tai että vietän eka kertaa kiitospäivää jossain Huippuvuorilla. Täällä on ollu niin pimeä ja myrskyistä, ettei ole ollu paljon kuvattavaa, niin laitan syksyltä tämmösen.

No tässä vielä kuva pennuista, olkaa hyvä.

Niin ja tiistaina treenattiin koiria ja sain kans vähäsen ajaa reellä, sunnuntaina uudestaan kivaa!

Thuulen kanssa tuulessa

Käytiin leffassa. Tuolla ylhäällä tuossa hökkelissä, mikä on vanha kaivos. Oli aika kylmä, mutta hienoa. Anteeksi kuvan huono laatu. Tänään vapaapäivä. Ajattelin, että hiihtämäänpäs lähden. Kauheat valmistelut, kiväärit ja koiralle valjaat ja kymmenen minuuttia yritin suksia jalkaan saaha, niin hiihin sitte ehkä 300 metriä. Thuulen kanssa tuulessa. Koira on Thuule. Ja oli liikaa tuulta. Oli kyllä vähän suksenhallitsemisvaikeuksiakin, ku ei ollu normi murtsikat.

Katottiin Into The Wild ja siinä näytettiin kaupunkielämää niin vähä minua alko ahistamaan. Tosin se oli kyllä tehty niin, että sitä päähenkilöäki ahisti siinä, mutta mitä jos en kestäskään enää kaupunkia ku täältä tulee takas! Voisin kuitenki ihan mielelläni kestää, jos opiskella pitää. Tähän mennessä kaupungissa on ollu kiva käydä.
Eilen ajettiin kelkalla jeejee! Oli huippu työpäivä, piti Miran kanssa koirien treenireitille kolata lunta, paikkoihin, jossa sitä ei ollu tarpeeksi. Oli niin hieno ilma, ku kirkas kuunvalo. Muuten täällä on jo tosi pimeää. Tavattiin yhet tyypit, jotka oli koiravaljakolla niin ne kiitteli, että hienoa työtä, mutta näyttää vähä oudolta kieltämättä tuo teijän homma. Voi kuvitella ku keskellä ei yhtään mitään tyypit lumikolien kanssa.

Maalasin asioita täältä. Longyearbyen, poro meidän pihalla, jäätiköt, jääkarhut, napayö, koiravaljakot.
Jääkarhut ja valjakointi on vielä kokematta, eikä napayökään ole vielä ihan alkanu. Heh.Valon määrää tällä hetkellä vois verrata ehkä Muonion pimeimpään aikaan.

vuh

Ainiin ja on meillä koiranpentuja. Pikkukaverit on tässä parin viikon ikäsenä uijui. Ja kiitos kaikille ihanista kommenteista, niitä on kiva lukea täältä.

Qlumisia

Pitkästä aikaa voisi kertoa kuulumisia. Ei kyllä tule mitään erikoista mieleen. Ollaan alettu treenaamaan koiria, ite en kyllä ole ollu vielä mukana ku valjakon kokoamisessa. Ei ole vielä tarpeeksi lunta, niin sesset saa juosta auton eessä tiellä. Koiravaljakko tiellä on täällä siis ihan normaali näky. Täällä on ollu ihan älytön tuuli, ettei talokaan ole meinannu millään lämmetä yli 15 asteen. Nyt tänään se onneks loppu. Työpävien jälkeen ja nyt viikonloppuna on ollu lähinnä kivoja leffailtoja. Pimeän tulon alkaa jo selvästi huomata. Ja joo, en osannu nyt päättää kumman kuvan laitan. Nämä on otettu meijän pihalta.

Täysikuu ja yöllä ei voi nukkua,

kun koirat ulvoo, susien sukua.

Teemakuva sunnuntaille

Ihana päivä tänään. Oltiin oltu Sannan kaverilla yötä ja suunniteltu, että aamulla mennään kirkkoon ja kävellään sinne ja on ihana sunnuntaiaamukävely, mutta lopulta tuli niin kiire, että juostiin ja hypättiin auton kyytiin. Kirkko täytti 50 vuotta niin oli juhlajumis. Nyt hetki netissä ja sitte lähetään koirien kanssa kävelylle maastoon. Aivan loistava ilma, kymmenen astetta pakkasta ja kirkas taivas ja Norjan liput salossa, vuorten rinteet on valkoset. Ei tosin hajuakaan miks nyt liputetaan... Sitte illalla vuokrataan leffa, tehään tortilloja ja katotaan Gilmoren tyttöjen viimenen jakso ah.

Meillä vieraili tässä pihalla pieniä kavereita, ehkä kymmenpäinen kiirunajoukko.

Käytiin laivareissulla Barentsburgissa, venäläisessä kaivoskaupungissa. Aika karut olosuhteet niillä viidelläsadalla ihmisellä, jotka siellä asuu. Mutta arkkitehtuuri ainakin oli hienoa. Ja maisemat matkan varrella. Tuollasten jaatikoiden edessa menee ihan mittasuhteentaju sekasin. Tuo on kuitenki joku 20-30 m korkea.

Nyt viimestään on talvi täällä. Siltä tuntui tänään, kun astelin ma
tiellä ja räntä loiskui kenkieni alla.

Tänään nautin täydellisestä, kirpeästä nenää nipistävästä, kirkkaasta pakkassäästä. Ja leivoin pullia.
Päätin myös, että tulen vielä kevääksiki tänne. Se on tosi hyvä, koska voin joulu-tammikuussa olla kuukauden kotona, nähä kavereita ja olla ko-to-na ja sitten pääsen näkemään, ku valo tulee takasi ja pääsee ajamaan koirilla ja kelkalla ja hyvä päätös. Siinä esimerkkilause äidinkielen tunnille.

Tänään on ollu ihan semmonen olo, että alan kotiutua. Istutaan Sannan kanssa Unisilla koneilla ja kuunnellaan akustista Husky Rescueta. Ulkona on aika mielettömän hieno sumu ja jo aika hämärää. Huomatkaa jo. Minusta tuntuu että täällä ihmisiä yhistää pelkästään se, että ne on täällä. Siis yhistäähän suomalaisiaki se, että ne on kaikki Suomesta, mutta tämä on erinlailla. Täällä suunnilleen eka ksymys on aina, että mitä sie teet täällä Huippuvuorilla.
Viikko meni kuumeista Iiskoa hoidellessa ja perjantaina mentiin Unisin opiskelijoitten perjantaikokoontumiseen ja pitsalle, oltiin kylällä yötä oli mukavaa ja eilen vähän askartelin kirjeitä ja sitte koko ilta löhöttiin ja katottiin Gilmoren tyttöjä ja siihen nukahettiin. Yleensä jos puhun "me mentiin" tai "me tehtiin" se on Sanna tämä kämppikseni ja linkkini sosaaliseen ulkomaailmaan, koska on asunu täällä jo pari vuotta. Mullaki taitaa olla kuumetta ihan siltä tuntuu. hei.

Syy miksi ei ole aiemmin ollut tätä pakollista jääkarhumerkkikuvaa on, että ne oli pöllitty. Joku törkeä vieny ne ku oli vähän sumusta. Nyt kotimatkalla norgekurssilta näin ekaa kertaa tämän ihmetyksen. Taalla on muuten 30 km tietä.
Koitan parantaa tapani ja laittaa vähemmän kerralla näitä ja useammin ehkä.

Mentiin Sannan, Pepen ja Jonnen kanssa Björndaleniin opiskelijoitten mökille. Ei huonompi paikka mökille, laitan kuvan, että selventää. Tuo musta piste tuossa vuoren juuressa tasasella. Ja niin ihana mökkiki. Huippurento ilta.

Ukille

Tänään pidettiin meillä Suomalaisilta. Ruokapöydässä oli valasta, seitsemän biologia plus minä ja Iisak. Se, että ruokapöytäkeskustelu oli suomeksi, ei tehny siitä yhtään ymmärrettävämpää. Valas oli maukasta. Illalla mentiin Jonnen ja Pepen kanssa kuvailemaan ja lintuja bongailemaan. Se oli hienoa, kun pojilla on tämmöiset pro-varusteet kuten kuvasta näkyy.

Lisää duunarihommia. Opettelin hakkaamaan puita ja sitte hakkasinki niitä koko päivän. Täällähän oppii hyödyllisiä taitoja. Hauska tietää osion vuoro: Olen nähnyt täällä kaksi koiraa, jotka ei ole haskeja.

Keitin Iisakin puuron pohjaan, mutta kuitenkin koitin, jos se söis sitä. Iisko katto vähän sillain, että et ole tosissas ja alko syöttämään sitä puuroa mulle. Pakko oli syyä sitte. Illalla mentiin Sannan ja yhden Kimin kanssa pitsalle ja haettiin Sannan kaverit Jonne ja Pepe lentokentältä. Maitolitra täällä maksaa reilu kolme euroa Suomessa, juustohamppari grilillä maksaa kymmenen euroa, ei ole pitsatkaan liian halpoja. Kallista on elämä. Tässä näkyy kylä, jossa asustellaan.

Kunnon duudaripäivä.
Tänään koirahommien lisäksi kunnostin koko päivän rekeä. Se oli ihan rentoa, ihana syksyilma ja hanhet lenteli yläpuolella. Siinä oli myös aikaa tajuta, että täällä ei ole puita. Ei tietenkään ole, mutta nyt vasta sisäistin sen.

autsss

Aaaa tulin just ampumasta. Päätä särkee ja tuo olkapään alue varmaan ihan sininen mustelmista.
Olin siis Unisin turvakurssilla. Toivottavasti ikinä ei tule tilanentta jääkarhun kanssa, että olisin yksin ainakaan, koska en varmana osuis siihen. En tienny että ampuminen voi olla noin kamalaa. Säikähin vaan ihan hulluna ja ku kymmenen muuta ampu yhtäaikaa niin hätkähin joka pamauksesta eikä siitä tullu mitään!
Ihanaa ku Sanna tulee töistä niin mennään sen kaverin kämpille (kaveri lähti jonnekki) kattomaan laajakuvakankaalta leffaa ja päästään kylpyyyn.

Jeg snakker ikke norsk

Johanna lähti kotia päin. Toisaalta tosi haikeaa, mutta toisaalta ootan sitäki, että arki alkaa ja pääsee asettumaan. Menin ilmottautumaan norjan kurssille. Olis voinu "aikoinaan" opiskella vähä paremmin sen ruottin. Tässä on vielä eilisen reissun kuvia, niitäku riittää. Tuo jäätikkö oli joku ehkä 10-20 metriä korkea. Jäi nämä faktatiedot vähän hämärän peittoon :/

Maailman pohjoisin Lenin-patsas

Siistein päivä tähän asti. Mentiin sellasella laivalla Pyramideniin, hylättyyn venäläiseen kaivoskaupunkiin. Täytin yheksäntoista ja, koska opas oli minun kämppis niin suhteitten kautta laivan kokki teki meille mahtavan mansikkakakun. Käytiin moikkaamassa yhtä jäätikköä myös. Ihan mahtava. Siellä lekotteli hyljekkin. Ja lisää vanhoja juttuja. Meille tarjoiltiin virvokkeita jotain 2000 vuotta vanhoilla jäillä. Pyramiden oli niin hieno. Sinne vois mennä pelkästään kuvailemaan vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Sieltä on noin kymmenen vuotta sitte lähetty melko kiirellä pois. Sen huomaa, koska kaikki on jätetty paikalleen. Käytiin siellä kulttuurikeskuksessa ja pianoissa oli vielä nuotit paikallaan ja liikuntasalissa koripallot lattialla. Se oli niin siisti paikka. Harmi, että oli aika vähä aikaa kuvata. Nyt koko kaupungissa asuu viis ihmistä.
Illalla mentiin vielä Sannan ja sen kavereitten kanssa saunomaan Unisille, eli yliopistolle. Tänä yönä aurinko laskee eka kertaa horisontin taakse. Niin vähä se siellä piilossa viihtyy, ettei sitä kyllä huomaa mitenkään :D

Se ei ole kissa, se on naali. Mentiin rannalle paistamaan makkaraa.
Olin huomisenpäivänsankari joten syötiin myös daimkakkua. Miten oliki taas niin ihana paikka ja maisemat. Miten täällä onki kaikkialla niin hienoa ja ihanaa. Vois aina vaan istua ja kattoa masemaa vaikka kuinka kauan.

Hengailtiin vähän aikaa Iiskon kanssa päiväkodissa ja lähettiin Johannan kanssa käymään Svalbardmuseossa. Oli tosi mielenkiintonen. No tämä kuva ei ole sieltä mutta.

Täällä kaikki on maailman pohjosinta. Maailman pohjosin koulu, ruokakauppa ym.ym.ym. Täällä on myös paljo vanhoja asioita. Kodin lähellä on joku 10 000 vuotta vanha valaan luu ja tänään käytiin ettimässä jäätikön reunalla kasvifossiileja, jotka voi olla jopa 60 milj. vuotta vanhoja. Tässä kuvassa on näkymä kylään jäätikön reunalta. Ja toisessa näkyy millasia ne fossiilit oli sitten. Eli kivessä näky lehtiä tai vastaavia. Löydettiin jotain ihan hienoja, helppo keksiä isälle tuliainen :)

Kiivettiin Johnan kanssa yhelle tunturille, jonka juurella tämä Longyearbyen on. Eväänä jättipulla. Se oli oikeasti JÄTTIpulla. Sen jälkeen vähän kylälle ja Johanna just sano, että oli niin villi, ku itestä tuntu niin ouolta olla keskellä kylää ase selässä, mutta kukaan muu ei kiinnittäny mitään huomiota :PIllalla käytiin tutustumassa koiriin. Niittenki kanssa alan sitte puuhailemaan lähiaikoina. Tässä kurkkii Stor.

On vähän jäänyt päivittely ajan ja netinpuutteen vuoksi. Koitanpa muistella nyt sitte koko viikon eestä, mutta kirjotan niinku olis se päivä vielä :)
Eli tänään tarvittiin eka kertaa ottaa jääkarhujen varalta aseet mukaan,jännää. Otettiin yks koirista matkaan ja käytiin mukavalla pikku kävelyllä lähimaastossa. Asutaan semmosen kymmenen kilometriä tuosta kylältä. Ympärillä on vuoria. Pari lumihuippustaki näkyy. Näkymä on myös merelle, jossa vastarannalla näkyy myös vuoret. Se vastaranta on niin kaunis ja joka kerta erinäkönen. Tässä kuvassa se on, mutta bjorndalenista päin. Täällä ei muuten vieläkään aurinko laske ollenkaan.

Mentiin kämppikseni Sannan ja kämppikseni Reetan ranskalaisen kaverin kanssa vähä kävelemään Bjorndaleniin. Siellä näkyi pari napakettua, täkäläisiä läskejä lyhytjalkaisia poroja ja tämä lintuparvi tässä näin. Eka kokonainen paiva täällä, hyva fiilis.

"Kato nyt miten pohjosessa me ollaan"

Automatka Tromsaan taittu mukavasti Johannan, Hildan, Juhon ja Karrin kanssa. Banaania unohtamatta. Lentokenttäherkistelyjen jälkeen ylitettiin meri ja sitte alko näkymään jäätiköitä ja Spitsebergen, jossa tulen sitte viettämään seuraavat neljä kuukautta. Jännittää, mutta onneks Johanna on tukena ekan viikon haha!

Tama kuva on viela kotoa viimesena yona ennen lahtoa. Tultiin joskus puoleyon jalkeen kotia ja lampi oli ihan uskomattoman nakonen . Mahtavaa miten se oliki niin kauneimmillaan just silloin.