Kattokaa tarkasti niin siellä on karhu.
Viimesiä auringonlaskuja
Olen kyllä vähän laiminlyönyt tätä blogia viime aikoina. Ensin oli niin paljon kaikkea, etten yksinkertasesti ehtinyt kirjottaa ja, kun viime päivityksestä oli kulunu tarpeeksi aikaa sitä oli helppo siirtää aina eteenpäin ja sitten se jäi kokonaan. Nyt taas käymässä kotona. Viimenen kuukausi Huippiksilla meni nopeasti.
Maaliskuun harmauden ja tuulisuuden jälkeen huhtikuu oli säiden puolesta täydellinen. Kahenkymmenen asteen pakkasessa oli tosin välillä kylmä, mutta en nähny varmaan yhtään pilveä koko kuussa. Koko ajan ei niin kylmä ollu, mutta lumet ei ollu alkanu teitä lukuunottamatta sulamaan vielä edes kaksi viikkoa sitten, kun lähin Suomeen.
Pääsiäisenä tehtiin kämppäreissu Tempelfjordenille kotiporukalla. Kävin myös pikku koireretkellä ja leivoin ja askartelin pääsiäisjuttuja. Tein elämäni ekan pashan ja se oliki menestys!Pääsiäisen jälkeen päätty pitkä odotus ja Hilda tuli käymään. Viikon vierailun aikana ehittiin käydä pari kertaa kelkkailemassa ja koirilla ajamassa. Ja Hildasta ja pikku-Iisakista tuli muuten hyvät kaverit.
Toinen kelkkaretkistä oli yks vuoden siisteimpiä juttuja. Ajettiin Priitan,Iisakin ja Hildan kanssa itä-rannikolle. Reitti oli itseasiassa moottorikelkkavapaata aluetta, mutta kuvernööriltä voi hakea lupaa matkalle, jos on hyvä syy. Meillä oli tarkotus vierailla ranskalaisen perheen luona, joka asuu yhdessä lahdessa, jäätikön reunan edustalla, mereen jäätyneessä purjeveneessä. Ne on tutkijoita ja asuvat tällä Vagabond-nimisellä veneellä talvet. Tämä tosin taisi olla heijän viimenen talvi Huippuvuorilla. Jännä homma on, että heillä on kaks-vuotias tytär. On tytöllä pikkusen erinlainen kotipiha. Yhteen suuntaan ko kattoo näkyy jäätikkö ja vuoret ja toisessa suunnassa näkyy avomeri(jäätynyt).
Perheen äiti työmatkalla.Tämä pikkuperhe käy päivittäin ottamassa jäästä näytteitä ja pääsiäisen aikoihin he oli töissä ollessa huomannu, että jäähän oli tullu railo. Se oli sillä hetkellä noin viiden metrin levynen. He oli heti soittanu kuvernöörille, joka oli päättäny lähettää sinne helikopterin samantien. Ko helikopteri oli päässy paikalle, oli railo jo 200 metrin levynen.
Hilda muuten pääsi myös näkemään jääkarhun! Minun toinen bongaus. Se oli varmasti kilometrin päässä, mutta siitä mielenkiintosempi tyyppi, että se käveli. Sitä oli mukava kiikareilla seurata. (Käveli muuten sitä kämppää päin, missä oltiin oltu vasta yötä.)
Aurinko siellä ei ole laskenu about kuukauteen. Yks ihanimmista asioista mitä nyt tiiän on ajaa koiravaljakolla keskiyön auringossa. Keskiyön auringosta nautin paljon myös toiseksi viimesenä iltana ennen lähtöä, ku mentiin kavereiden kanssa isolla porukalla opiskelijoiden mökille Björndaleniin. Oltiin haettu satamasta trukkilavoja ja niistä sai mahtavan nuotion. Haettiin sisältä kaikki tuolit ja istuttiin aamuun asti siinä notskilla auringon paisteessa. Se oli kyllä yks hauskimmista öistä koko vuonna.
Menen siis takasin vielä kesäsksi, kun kerran töitäki sain. Kaupasta. "Työhaastattelu" oli norjaksi ja lainausmerkit siksi, että puhuttiin lähinnä suomalaisista lastenlauluista ja työnantajan suomalaisista sukulaisista. Mitään ne ei multa kysyny. Töitä on kesäkuun puolesta välistä elokuun ekaan päivään. Vähän jännittää miten se sujuu.
Kotona olen tosiaan ollu kohta kaks viikkoa ja on ollu älyttömän kivaa. Ollaan tehty paljon kivoja juttuja kavereitten kanssa. Viime viikonloppuna käytiin laskettelureissulla Pallaksella, Pyhäkurussa ja ei tuo Huippuvuoret ole kyllä ainoa paikka, jossa on upeat maisemat.
Nyt Huippisblogi taas hiljenee, kunnes menen takaisin. - Eli vain hetkeksi.
Pieti ja Hilda Pallaksella.
