Ei näköjään koskaan pitäs jättää tätä kirjottamista siihen, että pääse kotia, koska sillon se varmasti unohtuu. No, nyt on kuitenki Huippuvuorielämä ainaki hetkeksi ohi. Olihan se aivan mieletön vuosi. Välillä oli rankkaa ja halutti kotiakki, mutta en kyllä vaihtais. Ja kaiken kruunasi tämä venereissu.
Kun mulla lauantaina loppu työt, niin sunnuntaina pakattiin Allisonin ja Danielin kanssa upea Buster-veneemme ja lähettiin matkaan. Viimestään edellisen päivän ruokaostokset oli herättäny pieniä epäilyjä lastin painavuudesta, mutta saatiin kuin saatiinki vene pysymään pinnalla. Tavoitteena oli päästä "nurkan taakse" yhdelle kauniiksi kehutulle vuonolle. Jos ei kevään itärannikon kelkkaretkeä lasketa olin nyt ensimmäistä kertaa Isfjordenin ulkopuolella. Matkan varrella pidettiin kahvipaussi jäätikön reunalla ja saatiin ihailla, kun sen reuna putoili mereen.
Illan ajamisen jälkeen moottori lakkas toimimasta. Se ei kuitenkaan parempaan paikkaan olis voinu sattua, sillä oltiin päästy jo haluammallemme vuonolle ja oltiin vain pienen melontamatkan päässä täydellisestä leripaikasta, lintukallion juurella. Siellä me sitten vihdyttiinki pari päivää. Tehtiin isoja leirinuotiota ajopuusta, käytiin kävelemässä ja nappaamassa pari turskaa pilkeillä. Siitä oliko päivä vai yö, ei ensimmäisestä matkapäivästä lähtien ollu pahemmin tietoa. Ei juuri ajateltu rikkinäistä moottoria vaikka mielessä käviki jo varasuunnitelmia helikoptereista ja muista, millä minut saatais Longyearbyeniin ennen maanantain lentoa.
Moottori saatiin kuitenkin kuntoon ja päästiin lopulliseen päämääräämme Sarsöyralle, jossa kaverimme Aino on kenttätöissä kaks kuukautta kolmen muun biologin kanssa. Heijän leirissä vietettiin myös useampi päivä. Oli hauskaa! Kotimatkalla palattiin samalle vuonolle, jossa oltiin ekat yöt vietetty, mutta nyt päästiin hiukan pidemälle ja löydettiin täydellinen pikku kämppä! Ei sinne mathunu ku yks nukkumaan, mutta oltiin kaikki märkiä ja kylmiä, joten oli ihana syödä ja kuivatella sisällä. Ensimmäistä kertaa herättiin ihmisten ajoissa ja se mahdollisti sen, että ehittiin käydä katsomassa tuota jäätikköä, josta nämä kuvatkin on ja ajaa kotiin vielä samana päivänä.
Mursut jäi näkemättä, mutta muuten oli mahtavaa!
Hieman elämästä Huippuvuorten jälkeen. Huomenna lähtee Haapaloitten Volvo Pohjoiseen Itään. Seuraavan yhdeksän kuukautta vietän Pasvikissa, Suomen, Norjan ja Venäjän rajalla, Norjassa. Sieltä mettän keskeltä löytyy kansankorkeakoulu, jossa opiskelen valokuvaus- ja filmilinjalla. http://pasvik.fhs.no/
Oli kiva jakaa kuvia ja pieniä ajatuksia täällä, kiitooos!
