Ukille

Tänään pidettiin meillä Suomalaisilta. Ruokapöydässä oli valasta, seitsemän biologia plus minä ja Iisak. Se, että ruokapöytäkeskustelu oli suomeksi, ei tehny siitä yhtään ymmärrettävämpää. Valas oli maukasta. Illalla mentiin Jonnen ja Pepen kanssa kuvailemaan ja lintuja bongailemaan. Se oli hienoa, kun pojilla on tämmöiset pro-varusteet kuten kuvasta näkyy.

Lisää duunarihommia. Opettelin hakkaamaan puita ja sitte hakkasinki niitä koko päivän. Täällähän oppii hyödyllisiä taitoja. Hauska tietää osion vuoro: Olen nähnyt täällä kaksi koiraa, jotka ei ole haskeja.

Keitin Iisakin puuron pohjaan, mutta kuitenkin koitin, jos se söis sitä. Iisko katto vähän sillain, että et ole tosissas ja alko syöttämään sitä puuroa mulle. Pakko oli syyä sitte. Illalla mentiin Sannan ja yhden Kimin kanssa pitsalle ja haettiin Sannan kaverit Jonne ja Pepe lentokentältä. Maitolitra täällä maksaa reilu kolme euroa Suomessa, juustohamppari grilillä maksaa kymmenen euroa, ei ole pitsatkaan liian halpoja. Kallista on elämä. Tässä näkyy kylä, jossa asustellaan.

Kunnon duudaripäivä.
Tänään koirahommien lisäksi kunnostin koko päivän rekeä. Se oli ihan rentoa, ihana syksyilma ja hanhet lenteli yläpuolella. Siinä oli myös aikaa tajuta, että täällä ei ole puita. Ei tietenkään ole, mutta nyt vasta sisäistin sen.

autsss

Aaaa tulin just ampumasta. Päätä särkee ja tuo olkapään alue varmaan ihan sininen mustelmista.
Olin siis Unisin turvakurssilla. Toivottavasti ikinä ei tule tilanentta jääkarhun kanssa, että olisin yksin ainakaan, koska en varmana osuis siihen. En tienny että ampuminen voi olla noin kamalaa. Säikähin vaan ihan hulluna ja ku kymmenen muuta ampu yhtäaikaa niin hätkähin joka pamauksesta eikä siitä tullu mitään!
Ihanaa ku Sanna tulee töistä niin mennään sen kaverin kämpille (kaveri lähti jonnekki) kattomaan laajakuvakankaalta leffaa ja päästään kylpyyyn.

Jeg snakker ikke norsk

Johanna lähti kotia päin. Toisaalta tosi haikeaa, mutta toisaalta ootan sitäki, että arki alkaa ja pääsee asettumaan. Menin ilmottautumaan norjan kurssille. Olis voinu "aikoinaan" opiskella vähä paremmin sen ruottin. Tässä on vielä eilisen reissun kuvia, niitäku riittää. Tuo jäätikkö oli joku ehkä 10-20 metriä korkea. Jäi nämä faktatiedot vähän hämärän peittoon :/

Maailman pohjoisin Lenin-patsas

Siistein päivä tähän asti. Mentiin sellasella laivalla Pyramideniin, hylättyyn venäläiseen kaivoskaupunkiin. Täytin yheksäntoista ja, koska opas oli minun kämppis niin suhteitten kautta laivan kokki teki meille mahtavan mansikkakakun. Käytiin moikkaamassa yhtä jäätikköä myös. Ihan mahtava. Siellä lekotteli hyljekkin. Ja lisää vanhoja juttuja. Meille tarjoiltiin virvokkeita jotain 2000 vuotta vanhoilla jäillä. Pyramiden oli niin hieno. Sinne vois mennä pelkästään kuvailemaan vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Sieltä on noin kymmenen vuotta sitte lähetty melko kiirellä pois. Sen huomaa, koska kaikki on jätetty paikalleen. Käytiin siellä kulttuurikeskuksessa ja pianoissa oli vielä nuotit paikallaan ja liikuntasalissa koripallot lattialla. Se oli niin siisti paikka. Harmi, että oli aika vähä aikaa kuvata. Nyt koko kaupungissa asuu viis ihmistä.
Illalla mentiin vielä Sannan ja sen kavereitten kanssa saunomaan Unisille, eli yliopistolle. Tänä yönä aurinko laskee eka kertaa horisontin taakse. Niin vähä se siellä piilossa viihtyy, ettei sitä kyllä huomaa mitenkään :D

Se ei ole kissa, se on naali. Mentiin rannalle paistamaan makkaraa.
Olin huomisenpäivänsankari joten syötiin myös daimkakkua. Miten oliki taas niin ihana paikka ja maisemat. Miten täällä onki kaikkialla niin hienoa ja ihanaa. Vois aina vaan istua ja kattoa masemaa vaikka kuinka kauan.

Hengailtiin vähän aikaa Iiskon kanssa päiväkodissa ja lähettiin Johannan kanssa käymään Svalbardmuseossa. Oli tosi mielenkiintonen. No tämä kuva ei ole sieltä mutta.

Täällä kaikki on maailman pohjosinta. Maailman pohjosin koulu, ruokakauppa ym.ym.ym. Täällä on myös paljo vanhoja asioita. Kodin lähellä on joku 10 000 vuotta vanha valaan luu ja tänään käytiin ettimässä jäätikön reunalla kasvifossiileja, jotka voi olla jopa 60 milj. vuotta vanhoja. Tässä kuvassa on näkymä kylään jäätikön reunalta. Ja toisessa näkyy millasia ne fossiilit oli sitten. Eli kivessä näky lehtiä tai vastaavia. Löydettiin jotain ihan hienoja, helppo keksiä isälle tuliainen :)

Kiivettiin Johnan kanssa yhelle tunturille, jonka juurella tämä Longyearbyen on. Eväänä jättipulla. Se oli oikeasti JÄTTIpulla. Sen jälkeen vähän kylälle ja Johanna just sano, että oli niin villi, ku itestä tuntu niin ouolta olla keskellä kylää ase selässä, mutta kukaan muu ei kiinnittäny mitään huomiota :PIllalla käytiin tutustumassa koiriin. Niittenki kanssa alan sitte puuhailemaan lähiaikoina. Tässä kurkkii Stor.

On vähän jäänyt päivittely ajan ja netinpuutteen vuoksi. Koitanpa muistella nyt sitte koko viikon eestä, mutta kirjotan niinku olis se päivä vielä :)
Eli tänään tarvittiin eka kertaa ottaa jääkarhujen varalta aseet mukaan,jännää. Otettiin yks koirista matkaan ja käytiin mukavalla pikku kävelyllä lähimaastossa. Asutaan semmosen kymmenen kilometriä tuosta kylältä. Ympärillä on vuoria. Pari lumihuippustaki näkyy. Näkymä on myös merelle, jossa vastarannalla näkyy myös vuoret. Se vastaranta on niin kaunis ja joka kerta erinäkönen. Tässä kuvassa se on, mutta bjorndalenista päin. Täällä ei muuten vieläkään aurinko laske ollenkaan.

Mentiin kämppikseni Sannan ja kämppikseni Reetan ranskalaisen kaverin kanssa vähä kävelemään Bjorndaleniin. Siellä näkyi pari napakettua, täkäläisiä läskejä lyhytjalkaisia poroja ja tämä lintuparvi tässä näin. Eka kokonainen paiva täällä, hyva fiilis.

"Kato nyt miten pohjosessa me ollaan"

Automatka Tromsaan taittu mukavasti Johannan, Hildan, Juhon ja Karrin kanssa. Banaania unohtamatta. Lentokenttäherkistelyjen jälkeen ylitettiin meri ja sitte alko näkymään jäätiköitä ja Spitsebergen, jossa tulen sitte viettämään seuraavat neljä kuukautta. Jännittää, mutta onneks Johanna on tukena ekan viikon haha!

Tama kuva on viela kotoa viimesena yona ennen lahtoa. Tultiin joskus puoleyon jalkeen kotia ja lampi oli ihan uskomattoman nakonen . Mahtavaa miten se oliki niin kauneimmillaan just silloin.