Porot on jänniä

En ole ennemmin tarkemmin tarkastellu näitä poroja täällä. Nyt kävelin seku niin lähelle ko pääsin eikä ne välittäny pätkääkään. Tai olisin varmaan lähemmäski päässy. Ihme elukoita on. Muistuttaa jotenki sikoja. Tai virtahepoja.

Kevät?

Eilen lähettiin täältä Longyearbyenistä isoin joukoin kelkoilla Venäläisten setlementtiin Barentsburgiin urheiluvaihtoon. Eli porukka täältä pelas venäläisiä vastaan erinnäisissä lajeissa esim. korista, lenttistä ja sulkapalloa oli ohjelmassa. Me pääkaupunkilaiset voitettiin kaikki muut paitsi lentopallo ja pöytätennis. Ite olin sählyjoukkueessa ja sain jopa parhaan pelaajan palkinnon. Kyllähän mie pisteitäki tein, mutta lultavasti enemmän painoa oli sillä, että oli ainoa tyttö. Venäläiset näytti nimittäin hiukan suosivan tyttöjä. Mutta ei sillä väliä millä perusteilla minut valittiin, ku palkinto oli niin upea. Miesten suihkusaippua!
Niillä ei tosin ole kovin paljon mistä antaa. Niin jännä, että parin tunnin kelkkaamatkan päässä on noin erinlainen paikka. Se kylä on ihan eri maailmasta. Siellä ei ole havaittavissa mitään merkkejä siitä, että ollaan periaatteessa Norjassa vaan koko paikka on ihan Venäjää. Ja vähän kurjalta ne olot vaikuttaa, mutta ainaki ihmiset oli älyttömän ystävällisiä ja ilosia. Mutta oli kyllä kovin mielenkiintonen ja hauska päivä!

Vähän kyllä turhauttavaa välillä, ku ei voi noin vaan lähteä minnekkään. Koko päivä kylällä ootusaikaa ja pitää vaan koneella olla, ku en muutakaan keksi. Ongelma yksi: ei kivääriä. Ei muuten, mutta ulkona on ihan uskomaton ilma. Ja pitkästä aikaa. Viime päivät on tullu ihan käsittämättön määrä lunta. Ihan hillittömästi oikeasti!Ja samalla, kun nähtiin ne karhun jäljet, niin nähtiin toisella puolella laaksoa iso lumivyöry. Myöhemmin kuultiin surulliset uutiset, että siinä oli yksi kelkkailija menehtynyt.

Siinä on karhun jäljet. N. kymmen metriä tiestä kylän lähellä. Viimeaikoina kaikki nähny karhuja, ei se vissiin ole ko tuurista kiinni. Tänään ihana ilma ja herättiin aikasin, että meinnään Karhulaaksoon Ainon kanssa kattomaan, jos meitäki onnistas, mutta moottorikelkka ei ollu yhteistyöhalunen, harmi. Keskiviikkona kävi vieraita Suomesta, Enontekiöltä ja neki oli nähny jääkarhun. Siinä niitten kämpän pihalla ne oli katellu, ku kaveri laski mäkeä ja muuta. Hiukan vaan kateellisena kuuntelin.

Aurinko on virallisesti siis toivotettu tervetulleeksi Longyearbyeniin aurinkofestareiden myötä. 8. päivä on se päivä, ku aurinko eka kertaa näkyy kylällä ja sillon kokoonnuttiin vanhan sairaalan portaille, lapset pukeutuneina auringoiksi. Ei se aurinko kuitenkaan välittäny ees hienoista kannustushuudoista ja pysytteli valkosen taivaan takana piilossa. Juhlaviikon kohokohta oli tänään, Ta sjansen-kelkkakilpailu. Siellä oli käytännössä koko kylä. Ideana rakentaa mahollisimman luova tai nopea mäkikelkka ja tässä ylhäällä kuva voittajasta. Meijän porukalla oli enkelireki. Ite en loppujenlopuksi osallistunu ite kilpailuun, mutta pehmonen ilmapatja tarjos mukavan kyydin kelkan perässä kilpailupaikalle. Ja tänään. Tänään paisto aurinko. Ja eilen. Niin piristävää kaiken sen loputtoman valkosuuden jälkeen.

Voisin laittaa vielä yhen kuvan, mutta säästän teidät siltä. Se olis minun sormesta. Kävi pieni tapaturma. Mutta olis voinu käyä paljon pahemminki, oli nimittäin kyse kirveestä. Vasempi etusormi on tikeillä ja paketissa, ku hakkasin vähän syttöpuita. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Jaajaa näköjään on yli kuukausi tässä ehtiny mennä. Tuntuu kamalan vaikealta alkaa kertomaan mitään niin pitkältä ajalta. Se yöretki koirilla oli ihan mahtava, vaikka oliki ihan hillittömän kylmä.
Valo on tullu takasi ja olen siitä niin iloinen. 25. helmikuuta sain tälläsen puhelun: Priitta: Hei! Arvaa mitä me katotaan täältä autosta?" Mie: Jääkarhua!? Priitta: Ei, aurinkoa! Tämä kuva on meidän eiliseltä pieneltä kelkkaretkeltä, jossa oli mukana myös pieni Iisko-poika. Käytiin ihastelemassa Longyearbyeniä lahden toiselta puolelta. Oli huippu päästä kokeilemaan kunnolla ajamista täällä.
Tänään oli vapaapäivä ja pääsin pitkästä aikaa ajamaan koirilla, kun käytiin treenaamassa kaverin valjakkoa.
Vähän ehkä on ärsyttäny nämä ilmat. Aika valkosta kaiken aikaa enkä aurinkoakaan ole nähny kunnolla ku jostain pilvien takaa vähän. Toivottavasti huomenna selkenee, alkaa nimittäin aurinkojuhlaviikko! (suora suomennos...) Olen tosi väsyny ja tästä tuli nyt tämmönen tökstöks-teksti, mutta toivottavasti kuvat vaikka korvaa.