Paljon olis taas kirjotettavaa, kun (nyt voin hyvällä omalla tunnolla sanoa) ei ole ehtinyt kirjottaa.
Tulin siis tänne saarelle taas reilu viikko sitten. Suomessaki oli niin kylmä, ettei kauheasti haitannu vaikka luntaki oli vielä melko paljon. Nyt ne on jo melkein kokonaan sulanu, vuoren rinteiltä ja satunnaisista kasoista löytyy vielä lunta. Viikko sitten oli oikeastaan ihan kunnon lumipyräkkäkin yöllä.
Jos kaamos on täällä reilusti pimeämpi ko Suomessa niin on kyllä keskiyönaurinkoki valosampi. Ku lähin Suomesas käymään, täällä oli suunnilleen yhtä valosta mitä Suomessa valosimmillaan. Mutta nyt tuntuu, että aurinko on ihan samalla korkeudella kokoajan. Ei tule semmosia ilta-auringon värejä ees.
Alotin siis kesätyöt maailman pohjosimmassa ruokakaupassa viime viikon maanantaina. Ajattelin, että en ollenkaan tykkää jostain putiikkihommista, mutta se onki ihan ok. Ainaki näkee kaikki ihmiset, kun se on kerran ainut ruokakauppa täällä. Ja kaikki turistit. Joita on tähän aikaan ihan mahottomasti. Varsinki laivapäivinä. Tänne tulee sillon tällön risteilyaluksia ja kylän väkiluku kolminkertastuu hetkessä. Sillon ihmisiä on joka puolella, kaikki paikat täynnä ja kaikki haluaa maksaa eri valuutalla. Yleensä ne lähtee kuitenki muutaman tunnin jälkeen takasi merille.
Vapaa-aikaa on ollut aika vähän, mutta ainakaan ei ole ollu tekemisen puutetta. Juhannus oli tosi kiva, rannassa oli grillausta, iso kokko ja musiikkia. Olen jonku verran kulkenu pyörällä töihin tämän kymmenen kilometrin matkan. Kivaa, paitsi vastatuulessa. Mutta hienot maisemat, porot, kaikki linnut, koiravaljakot auton tai tai vaunun eessä juoksemassa, lennokkien lennättäjät ja musiikki korvilla tekee matkasta oikein mukavan.