tiistai 23. kesäkuuta 2009


Paljon olis taas kirjotettavaa, kun (nyt voin hyvällä omalla tunnolla sanoa) ei ole ehtinyt kirjottaa.
Tulin siis tänne saarelle taas reilu viikko sitten. Suomessaki oli niin kylmä, ettei kauheasti haitannu vaikka luntaki oli vielä melko paljon. Nyt ne on jo melkein kokonaan sulanu, vuoren rinteiltä ja satunnaisista kasoista löytyy vielä lunta. Viikko sitten oli oikeastaan ihan kunnon lumipyräkkäkin yöllä.
Jos kaamos on täällä reilusti pimeämpi ko Suomessa niin on kyllä keskiyönaurinkoki valosampi. Ku lähin Suomesas käymään, täällä oli suunnilleen yhtä valosta mitä Suomessa valosimmillaan. Mutta nyt tuntuu, että aurinko on ihan samalla korkeudella kokoajan. Ei tule semmosia ilta-auringon värejä ees.
Alotin siis kesätyöt maailman pohjosimmassa ruokakaupassa viime viikon maanantaina. Ajattelin, että en ollenkaan tykkää jostain putiikkihommista, mutta se onki ihan ok. Ainaki näkee kaikki ihmiset, kun se on kerran ainut ruokakauppa täällä. Ja kaikki turistit. Joita on tähän aikaan ihan mahottomasti. Varsinki laivapäivinä. Tänne tulee sillon tällön risteilyaluksia ja kylän väkiluku kolminkertastuu hetkessä. Sillon ihmisiä on joka puolella, kaikki paikat täynnä ja kaikki haluaa maksaa eri valuutalla. Yleensä ne lähtee kuitenki muutaman tunnin jälkeen takasi merille.
Vapaa-aikaa on ollut aika vähän, mutta ainakaan ei ole ollu tekemisen puutetta. Juhannus oli tosi kiva, rannassa oli grillausta, iso kokko ja musiikkia. Olen jonku verran kulkenu pyörällä töihin tämän kymmenen kilometrin matkan. Kivaa, paitsi vastatuulessa. Mutta hienot maisemat, porot, kaikki linnut, koiravaljakot auton tai tai vaunun eessä juoksemassa, lennokkien lennättäjät ja musiikki korvilla tekee matkasta oikein mukavan.

perjantai 22. toukokuuta 2009

Tuli niin pitkä, etten jaksanu ees tarkistaa lopuksi.

Kattokaa tarkasti niin siellä on karhu.

Viimesiä auringonlaskuja

Olen kyllä vähän laiminlyönyt tätä blogia viime aikoina. Ensin oli niin paljon kaikkea, etten yksinkertasesti ehtinyt kirjottaa ja, kun viime päivityksestä oli kulunu tarpeeksi aikaa sitä oli helppo siirtää aina eteenpäin ja sitten se jäi kokonaan. Nyt taas käymässä kotona. Viimenen kuukausi Huippiksilla meni nopeasti.

Maaliskuun harmauden ja tuulisuuden jälkeen huhtikuu oli säiden puolesta täydellinen. Kahenkymmenen asteen pakkasessa oli tosin välillä kylmä, mutta en nähny varmaan yhtään pilveä koko kuussa. Koko ajan ei niin kylmä ollu, mutta lumet ei ollu alkanu teitä lukuunottamatta sulamaan vielä edes kaksi viikkoa sitten, kun lähin Suomeen.

Pääsiäisenä tehtiin kämppäreissu Tempelfjordenille kotiporukalla. Kävin myös pikku koireretkellä ja leivoin ja askartelin pääsiäisjuttuja. Tein elämäni ekan pashan ja se oliki menestys!Pääsiäisen jälkeen päätty pitkä odotus ja Hilda tuli käymään. Viikon vierailun aikana ehittiin käydä pari kertaa kelkkailemassa ja koirilla ajamassa. Ja Hildasta ja pikku-Iisakista tuli muuten hyvät kaverit.

Toinen kelkkaretkistä oli yks vuoden siisteimpiä juttuja. Ajettiin Priitan,Iisakin ja Hildan kanssa itä-rannikolle. Reitti oli itseasiassa moottorikelkkavapaata aluetta, mutta kuvernööriltä voi hakea lupaa matkalle, jos on hyvä syy. Meillä oli tarkotus vierailla ranskalaisen perheen luona, joka asuu yhdessä lahdessa, jäätikön reunan edustalla, mereen jäätyneessä purjeveneessä. Ne on tutkijoita ja asuvat tällä Vagabond-nimisellä veneellä talvet. Tämä tosin taisi olla heijän viimenen talvi Huippuvuorilla. Jännä homma on, että heillä on kaks-vuotias tytär. On tytöllä pikkusen erinlainen kotipiha. Yhteen suuntaan ko kattoo näkyy jäätikkö ja vuoret ja toisessa suunnassa näkyy avomeri(jäätynyt). Perheen äiti työmatkalla.

Tämä pikkuperhe käy päivittäin ottamassa jäästä näytteitä ja pääsiäisen aikoihin he oli töissä ollessa huomannu, että jäähän oli tullu railo. Se oli sillä hetkellä noin viiden metrin levynen. He oli heti soittanu kuvernöörille, joka oli päättäny lähettää sinne helikopterin samantien. Ko helikopteri oli päässy paikalle, oli railo jo 200 metrin levynen.

Hilda muuten pääsi myös näkemään jääkarhun! Minun toinen bongaus. Se oli varmasti kilometrin päässä, mutta siitä mielenkiintosempi tyyppi, että se käveli. Sitä oli mukava kiikareilla seurata. (Käveli muuten sitä kämppää päin, missä oltiin oltu vasta yötä.)

Aurinko siellä ei ole laskenu about kuukauteen. Yks ihanimmista asioista mitä nyt tiiän on ajaa koiravaljakolla keskiyön auringossa. Keskiyön auringosta nautin paljon myös toiseksi viimesenä iltana ennen lähtöä, ku mentiin kavereiden kanssa isolla porukalla opiskelijoiden mökille Björndaleniin. Oltiin haettu satamasta trukkilavoja ja niistä sai mahtavan nuotion. Haettiin sisältä kaikki tuolit ja istuttiin aamuun asti siinä notskilla auringon paisteessa. Se oli kyllä yks hauskimmista öistä koko vuonna.

Menen siis takasin vielä kesäsksi, kun kerran töitäki sain. Kaupasta. "Työhaastattelu" oli norjaksi ja lainausmerkit siksi, että puhuttiin lähinnä suomalaisista lastenlauluista ja työnantajan suomalaisista sukulaisista. Mitään ne ei multa kysyny. Töitä on kesäkuun puolesta välistä elokuun ekaan päivään. Vähän jännittää miten se sujuu.

Kotona olen tosiaan ollu kohta kaks viikkoa ja on ollu älyttömän kivaa. Ollaan tehty paljon kivoja juttuja kavereitten kanssa. Viime viikonloppuna käytiin laskettelureissulla Pallaksella, Pyhäkurussa ja ei tuo Huippuvuoret ole kyllä ainoa paikka, jossa on upeat maisemat.
Nyt Huippisblogi taas hiljenee, kunnes menen takaisin. - Eli vain hetkeksi.



Pieti ja Hilda Pallaksella.

lauantai 11. huhtikuuta 2009

Karhun näkönen lumimöykky



Nyt voisin lähteä täältä vaikka saman tien. En oikeasti. Mutta jääkarhu on nyt nähty ja siitä otettu kuva! (Tietosesti tällä kertaa) Oltiin kelkkailemassa merijäällä torstaina. Ensin nähtiin tuoreet karhunjäljet. Sitten nähtiin hylkeen aukko, joka oli ihan veressä. Ja kuollu hyljevauva!!!! :'''''(( Lopulta nähtiin sitten se itse karhuki. Jäällä oli jonkin verran aika isoja lumi/jäämyökkyjä ja sellaseksi me ensin luultiin tätä otustaki, kunnes se vähän liikahti. Pysähyttiin siihen ihmettelemään ja karhu oli korkeintaan 200 metrin päässä. Se oli hyljejahdissa ja meistä se ei välittäny mitään. Tuollanen möykky se vain oli niinko tuossa kuvassa, eikä juuri liikahtanukkaan.
Matkalla näky myös paljon päivääpaistattelevia hylkeitä. Syötiin lounasta sellasella mereen jäätyneellä purjeveneellä, joka oli ihan upea paikka.
Keskiviikko-iltana käytiin pienellä risteilyllä ja sieltä on tuo hyljekuva. Ja eilen kävin taas pitkästä aikaa ajamassa koirilla jeejee.
Täällä pyörii nyt kevään tultua muuten kokoajan jotain pohjoisnapajengiä. Vasta juttelin jonku tyypin kanssa, joka oli menossa juoksemaan sinne maratonia. Viimeyönä meijän takapihalle pystytti teltan joku naparetkikunta, joka on täällä treenaamassa. Nytki meni ohi ihmisiä, joilla oli Pohjoisnapasponsoroidut takit. Yhellä aikasemmalla kelkkaretkellä tavattiin myös suomalainen Vaiskan retkikunta, joka aikoo hiihtämällä vallottaa Huippuvuorten korkeimmat vuoret.
Aurinkoista pääsiäistä sinne!
(Täällä tulee lunta vaihteeksi)

sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Porot on jänniä


En ole ennemmin tarkemmin tarkastellu näitä poroja täällä. Nyt kävelin seku niin lähelle ko pääsin eikä ne välittäny pätkääkään. Tai olisin varmaan lähemmäski päässy. Ihme elukoita on. Muistuttaa jotenki sikoja. Tai virtahepoja.

lauantai 28. maaliskuuta 2009

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009





Eilen lähettiin täältä Longyearbyenistä isoin joukoin kelkoilla Venäläisten setlementtiin Barentsburgiin urheiluvaihtoon. Eli porukka täältä pelas venäläisiä vastaan erinnäisissä lajeissa esim. korista, lenttistä ja sulkapalloa oli ohjelmassa. Me pääkaupunkilaiset voitettiin kaikki muut paitsi lentopallo ja pöytätennis. Ite olin sählyjoukkueessa ja sain jopa parhaan pelaajan palkinnon. Kyllähän mie pisteitäki tein, mutta lultavasti enemmän painoa oli sillä, että oli ainoa tyttö. Venäläiset näytti nimittäin hiukan suosivan tyttöjä. Mutta ei sillä väliä millä perusteilla minut valittiin, ku palkinto oli niin upea. Miesten suihkusaippua!
Niillä ei tosin ole kovin paljon mistä antaa. Niin jännä, että parin tunnin kelkkaamatkan päässä on noin erinlainen paikka. Se kylä on ihan eri maailmasta. Siellä ei ole havaittavissa mitään merkkejä siitä, että ollaan periaatteessa Norjassa vaan koko paikka on ihan Venäjää. Ja vähän kurjalta ne olot vaikuttaa, mutta ainaki ihmiset oli älyttömän ystävällisiä ja ilosia. Mutta oli kyllä kovin mielenkiintonen ja hauska päivä!

perjantai 20. maaliskuuta 2009

Vähän kyllä turhauttavaa välillä, ku ei voi noin vaan lähteä minnekkään. Koko päivä kylällä ootusaikaa ja pitää vaan koneella olla, ku en muutakaan keksi. Ongelma yksi: ei kivääriä. Ei muuten, mutta ulkona on ihan uskomaton ilma. Ja pitkästä aikaa. Viime päivät on tullu ihan käsittämättön määrä lunta. Ihan hillittömästi oikeasti!Ja samalla, kun nähtiin ne karhun jäljet, niin nähtiin toisella puolella laaksoa iso lumivyöry. Myöhemmin kuultiin surulliset uutiset, että siinä oli yksi kelkkailija menehtynyt.